Miksi ihmeessä muuten muistan tehneeni töitä joka kevät tähän aikaan niin vimmatusti, että ei tästä ajasta jää juuri muistijälkiä? Epäilen etten ole ainoa.
Vuoden parhaat hetket on nyt. On valoa ja on vielä vähän pimeääkin vuorokaudessa. Kaikkea siis. Lintuja tulossa maahan ja ym. Miksi lomakausi ei ole nyt?
Kirjassa päästään hieman perille Pavel Aleksandrovitsh Florenskin (1882–1937) ajattelusta ja elämästä. Kahla on mielestäni onnistunut kokoamaan valtavasta aineistosta hyvän johdannon tähän ”kansanviholliseen” ja renesanssineroon. #kirjataivas
Jutussa on kyllä myös vastakkainen hyvä huomio: ”Mutta on asiassa toinenkin puoli, lapsi huomauttaa: on epäitsekästä osata käsitellä omia tunteitaan, ottaa huomioon muiden tunteet ja yrittää ymmärtää niitä”
Kuulostaako tutulta? ”Samalla kaikki on alkanut pyöriä yksilön ympärillä. Minun etusivuni, minun uutisfiidini, minun kuvani... Tosi-tv-sarjoissa nuoret aikuiset puhuvat kuin maailman sekopäisyyttä tai mitään heidän tunteidensa ulkopuolista maailmaa ei olisi olemassakaan”
Normaali loman alustilanne. Pitäisi lopettaa työt, mutta just tänään oli se päivä kun mikään ei ole mennyt yrityksestä huolimatta eteenpäin ja on tosi saamaton olo. Yleensä haluaisi lähteä lomalle silleen, että on jotenkin varma olo.
Kuisma kertoo taas niistä piireistä, joista muut ei. Kirja täynnä väkivaltaa eri muodoissa ja usein vihjeinä, joiden yksityiskohdat lukija täyttää mielessään. Nouseva viha on keskiössä. Loppu tuo mieleen Rene Girardin teoriat.
Nyt jos ihmiset alkaa pelätä drooneja, niin se idea siitä, että lähitulevaisuudessa avaisin vain parvekelasitusta ja poimisin droonista roikkuvan Alkon kausikohtaisen viikkovalikoimapaketin, tuntuu epätodennäköiseltä.
Kun maailma sortuu ja taiteilijasielun katse kiinnittyy kauheuksien yli vain luovuuden nyansseihin. Kirja moraalisista valinnoista ja niiden seurauksista. Kehlmannin tyyli maalaa aiheensa tavoin lyhyin otoksin 1940-luvun tunnelmaa. #kirjataivas
Norjassa työpäivät on lyhyitä, kun maalla on siihen varaa ja ihmiset voivat keskittyä myös muuhun. Köyhemmässä maassa työn ympärille pitää rakentaa enemmän kaiken kattavaa identiteettiä ja ylipitkien työpäivien tekemisen pitää integroitua ”selkiönä” omaan elämäntarinaan. www.hs.fi/visio/art-2000011842624.html
Miesten/poikien auttaminen tuntuu uuvuttavan pitkältä tieltä ja vanhempien miesten kohdalla osittain lähes mahdottomalta.
Huomio kiinnittyy naisiin ja heidän akuutisti läsnä olevaan suojeluntarpeeseensa. Hajoava yhteiskunta ehtii kiinnittää huomiota vain pahimpiin oireisiin.
Eilen kuuntelin pitkästä aikaa radiota aikaisin aamulla (Yle 1). Todella pitkästä aikaa. Harva varmaan enää kuuntelee FM taajuuksia, jos ei istu autossa. youtu.be/Z_kcxtLxiig?is=N4gyyiraA-S9EFK2